Ylläpito

Kello lähestyy yhdeksää. Priimin oma musiikkipedagogi Annamaria kiiruhtaa Sambojen ovelle soitinkärrynsä kanssa. Vastassa on kaksitoista parivuotiasta, jotka alkavat välittömästi Annamarian nähtyään hihkumaan ja kiljahtelemaan – on Musapajan aika! Kaikki ryntäävät iloiten lepohuoneen ovelle. Puolet innokkaista musisoijista pääsee Musapajaan heti, ja toinen puolikas joutuu odottamaan vuoroaan. Siitäkös harmi syntyy – muutama malttamaton kyynelkin joudutaan vuodattamaan. Onneksi ryhmän aikuiset keksivät odottajille mukavaa puuhaa odotuksen ajaksi.

Lepohuoneen puolella kaikki jäävät odottamaan. Annamaria jakaa istuinalustat lattialle ja osoittaa jokaiselle oman paikan. Kuuliaisesti jokainen menee osoitetulle paikalleen, ja istuu aloillaan odotusta täynnä. Annamaria asettelee lattialle erilaisia soittimia: guiron, lattiarummun, rytmikapulat ja shakerit.

Ihan ensimmäisenä tervehdimme tukiviittomien kanssa sanoen: “Hyvää huomenta kaikille ystäville!” Kaikki tapailevat jo viittomia Annamarian mukana. Tervehdyksen jälkeen Annamaria pyytää ensimmäisen lapsen valitsemaan soittimen itselleen. Pieni tyttö tulee soittimien luokse, tutkailee niitä hetken, ja valitsee sitten lattiarummun. Muut odottavat aloillaan, kun tyttö palaa paikalleen melkein itsensä kokoisen rummun ja mallettejen kanssa, asettelee soittimen eteensä ja alkaa soittaa. Muut taputtavat rytmissä mukana ja laulavat: “Ida, Ida, kiva kun oot täällä! Aijjaij-jaij-jaij-jai kiva kun oot täällä!” Soiton jälkeen tyttö palauttaa tottuneesti rummun takaisin paikalleen. Seuraava lapsi tulee hakemaan itselleen soittimen, ja taas lauletaan tuttu laulu. Näin alkaa Sambat-ryhmän Musapaja joka kerta: jokaiselle lauletaan “Kiva kun oot täällä”-laulu, ja kaikki tapailevat laulun sanoja. 

Seuraavaksi liikutaan – senkin Sambat tietävät, koska niin tehdään aina. Ilman erillistä pyyntöä he nousevat ylös, ja jäävät odottamaan ohjeita. On vuorossa Karhuperhe kävelyllä -liikuntaleikki. Annamaria näyttää, miten isäkarhu tallustaa: “Taaaa, taaaa, isäkarhu tallustaa”. Kaikki tömistävät isoin askelin puolinuottien tahtiin. Äitikarhu tassuttaa nopeammin neljäsosanuottien mukaan, ja “Ti-ti ti-ti ti-ti ti-ti kuuluu metsän polulta” kun pikkukarhun tassut kipittävät kahdeksasosanuottien tahtiin. Sambojen pienet tassut tassuttelevat ja kipittelevät perässä. Piilometsän säveliä -levyltä haetaan “Karhuperhe kävelyllä” -laulu ja liikutaan musiikin mukana.

Liikkumisen jälkeen otetaan taas soittimet esille: iso lattiarumpu, pari kehärumpua ja pari shakeria. Annamaria ohjaa Lotan, Sambojen lastenhoitajan, sekä kaksi lasta ison lattiarummun ääreen. Kehärumpua soittavat kaksi pientä Sambaa ja Kati-lastenhoitaja. Shakeriin tarttuu Jaana-lastentarhanopettaja kahden lapsen kanssa. Lapset tietävät jo, että isäkarhu on iso lattiarumpu, äitikarhua rytmittää kehärumpu ja pikkukarhua shakerit. “Viritetään soittimet!”, Annamaria ilmoittaa, ja kaikki saavat soittaa niin maan vimmatusti. Annamaria nostaa kädet ylös ja sanoo: “Tauko!” – ja soitto loppuu siihen paikkaan. Kaikki nostavat kädet ylös tauon merkiksi. Soitto alkaa, kun “Karhuperhe kävelyllä” alkaa kuulua CD-soittimesta.

Soittoharjoituksen jälkeen lapset tuovat soittimet takaisin paikoilleen. On taas liikkumisen aika. Nyt otetaan sisiliskokädet valmiiksi: pienet kädet hankaavat toisiaan vasten, ja huoneen täyttää jännittävä suhina. “Sisilisko sihisee, suhisee ja huiskii” kuuluu CD-soittimesta. Välillä tanssitaan ja keinutellaan kaislakehdossa.

“Mene lepäämään lattialle, on loppurentoutuksen aika”, ilmoittaa Annamaria, ja Samboja ei tarvitsekaan kahta kertaa käskeä. Kaikki pötköttelevät lattialla ja kuuntelevat rauhoittavaa musiikkia aikuisten silitellessä.

Lopuksi suljetaan soittorasiat, ja sen leikin kaikki osaavat alusta loppuun.

“Suljen ihanan soittorasian

kierrän lauluni kippuraan.

Muiston mukavan taskuun taputan

siihen saakka kun tavataan.

Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan

pian taas yhdessä lauletaan.

Lal-lal-la-la-la, lal-lal-la-la-la

Lal-lal-la-la-la, lal-lal-laa.”

Viime viikon blogikirjoituksessani lupasin kertoa tarkemmin Musiikkipäiväkoti Priimistä. Ja saamannehan pitää!

Palatkaamme ihan alkuun.

Oli kaunis elokuinen päivä vuonna 2016. Kuopiolainen 31-vuotias musiikkipedagogiopiskelija, Annamaria, vietti normaalia työpäivää. Hän sattui keskusteluun erään yrittäjän kanssa. He keskustelivat siitä, millaista on nykyään työllistyä etenkin taidealoilla. Päätelmä oli, että vaikeaa se on – jonkinlaista yrittäjähenkisyyttä se vaatii. Niinpä yrittäjäkonkari heitti ajatuksia, miten musiikkipedagogi itsensä voisi työllistää ja kertoi yrittäjyydestä. Sen keskustelun päätteeksi Annamaria laittoi siskolleen, Minnalle, viestin: “Perustetaanko musiikkipäiväkoti?”, johon Minna vastasi: “Perustetaan!”

Minnalla oli jo yli 20 vuoden kokemus kuopiolaisessa varhaiskasvatuksessa, jossa hän oli työskennellyt lastentarhanopettaja sekä esimiehenä. Minna oli joskus vuosia aikaisemmin puhunut haaveistaan perustaa oma yksityinen päiväkoti, mutta keskustelua ei oltu sittemmin jatkettu. Annamaria opiskeli viimeistä vuottaan Savonia-ammattikorkeakoulussa musiikkioppilaitoksen opettajaksi. Opinnäytetyön tekeminen oli vaiheessa, ja tulevaisuus hiukan pelotti: minne musiikkipedagogi voi Kuopiossa työllistyä, onko töitä vähemmän kuin tekijöitä? Pitääkö muuttaa toiselle paikkakunnalle? Annamarialla oli 4-vuotias lapsi ja puoliso, joka oli juuri aloittamassa opintoja Itä-Suomen yliopistossa. Ruuhkavuodet painoivat, mutta jotain piti keksiä tulevaisuutta varten. Kävikin niin, että opinnäytetyön aihe vaihtui lennosta: aiheeksi valikoitui oman yrityksen perustaminen. Liiketoimintasuunnitelmaa ja muita yrittäjyyteen liittyviä asioita Minna ja Annamaria opiskelivat yrittäjäkurssilla. Kokopäivätyön, perheen ja opiskelujen yhdistäminen tuntui ajoittain melkoiselta palapeliltä, mutta syksystä selvittiin – Musiikkipäiväkoti Priimi Oy:n liiketoimintasuunnitelma hyppysissä. Sen kanssa Minna ja Annamaria lähtivät hakemaan rahoitusta. Matkan varrella päätettiin käväistä erään rakennusliikkeen juttusilla, ja he lupasivat rakentaa siskoksille päiväkodin. Tämä kaikki siis tapahtui syksyn 2016 aikana.

Kesällä 2017 kuokka iskettiin Amerikanraitti 10:n kamaraan. Minna ja Annamaria saivat osallistua työmaakokouksiin ja suunnitteluun, ja heidät pidettiin ajan tasalla rakennusprojektin aikana. Alkuperäisessä Priimin pohjapiirustuksessa ei ollut käytävää, ja jokaisessa osastossa oli oma tiskikone. Minna kahden vuosikymmenen päiväkotikokemuksella päätti, että käytävä on oltava ja varhaiskasvatushenkilöstö ei tiskaa – ja näin tapahtui. Olemme isoon laitostiskikoneeseen ja toimivaan käytävään edelleen tyytyväisiä.

Vuoden 2017 aikana tehtiin paljon töitä – muille ja itselle. Annamaria sai opintonsa loppuun ja valmistui kesällä. Loppuvuoden hän teki sijaisuuksia Kuopion kaupungin päiväkodeissa. Minnalla oli edelleen virka Kuopion kaupungilla perhepäivähoidon ohjaajana. Samaan aikaan Priimi työllisti palavereineen ja toiminnansuunnitteluineen. Kaikesta tästäkin selvittiin – vihdoin koitti 29.12.2017, hankkeen vastaanottopäivä, eli saimme Priimin avaimet käteen. Vuosi vaihtui uutta päiväkotia järjestellessä ja ihastellessa. Ehdittiin sitä kilistelläkin lasillisella kuohuvaa.

Priimin ovet avautuivat tiistaina 2.1.2018. Aluksi hoitolapsia oli parisenkymmentä, ja siitä määrä pikkuhiljaa alkoi kasvaa. Annamaria ja Minna tekivät aluksi töitä ryhmässä, yhdessä muutaman lastenhoitajan kanssa. Nyt, vuotta myöhemmin, tilanne on se, että Priimissä on 92 lasta, 11 lastenhoitajaa, viisi lastentarhanopettajaa, sekä kaksi laitoshuoltajaa. Hallinnolliset työt ja pedagoginen johtaminen työllistävät Minnaa päivittäin, ja Annamarian päivät kuluvat Musapajoja ohjaten ja musiikillista toimintaa suunnitellen.

Siinä Priimin tarina tiivistettynä tähän päivään saakka. Seuraavissa blogikirjoituksissa avaamme lisää päiväkotimme arkea sekä päiväkotiyrittäjyyttä. Kysymyksiä ja ehdotuksia blogien aiheiksi saa lähettää sähköpostilla osoitteeseen annamaria.heikkinen@priimi.fi .