Minna Muona

Syksyn säveliä ja sointuja

Syksy on taas täällä. Ihan niin kuin kaikki muutkin vuoden ajat vuorollaan. Luonnon uskomaton väriloisto ja kauneus yhdistettynä sateeseen ja kylmään haastaa positiivisemmankin mielen. Kesän vehreys, lämpö ja riemu katoaa ja tilalle astuu harmaus ja pimeys.

Kuitenkin syksy on Priimissä ja Punapaulassa aina uuden alku. Vanhat tutut tyypit palaavat iloisina lomiltaan ja uudet ottavat ensi kosketusta varhaiskasvatukseen, niin lapset kuin monet uudet työntekijätkin.

Priimissä Kuopiossa elettiin reilut neljä vuotta aloituksesta alkaen suht tyyntä ja rauhallista elämää. Henkilöstön vaihtuvuus oli todella vähäistä, mitä nyt muutamia vauvaloman sijaisia talossa pyörähti. Keväällä 2022 alkoi henkilöstössä tapahtua. Ensin lähti Lotta ja siitä pikkuhiljaa yks jos toinenkin. Syksyllä henkilöstöstä oli vaihtunut kokonaista seitsemän työntekijää. Jokaisella lähtijällä oli toisaalta omat mutta samalla yhteinen syy lähteä Priimistä; työn ja pikkulapsiperhe-elämän yhteensovittaminen. Nyt Priimissä harjoitellaan työtä uusien tyyppien kanssa ja alku näyttää oikein mukavalta. Uudet työntekijät ovat motivoituneita ja innostuneita työstään.

Työ varhaiskasvatuksessa ei ole koskaan ollut ”lasten leikkiä”, vaan totisinta totta, eikä tänä päivänä media millään lailla ainakaan helpota sitä. Joka tuutista lauletaan miten kauheaa ja raskasta ja helevetin huonopalkkaista työ on.  No tottahan nuo asiat kai on…

Itse 30 vuotta sitten alalle tulleena ja tänne jääneenä tiesin jo opiskelujeni aikana, että millaiseen työympäristöön tulen ja millainen palkkatasoni on suhteessa muihin saman tason koulutettuihin miesvaltaisiin aloihin. Se ei minua kuitenkaan estänyt, eikä estä vieläkään. Vanha päivähoito ja nykyinen varhaiskasvatus ovat sydäntäni lähellä nyt ja aina.

Mutta miten me saisimme näitä uusia ja tuoreita alalle valmistuvia sitoutumaan työhönsä paremmin? Siinäpä tuhannen taalan kysymys. Itse tiedän, että palkka ei ole se ainoa ratkaisu. Varhaiskasvatuksesta tulisi tuoda enemmän esille sen ihanuuksia ja iloja. Totuus kuitenkin on, että päiviin mahtuu paljon iloa, onnistumisia ja aitoja kohtaamisia.

Minäkin kuulen ja näen päivittäin pieniä ihmeitä, jotka taapertavat toimistoni ohitse tyytyväisinä kärrynhakuun. Tietävät, että kohta saadaan evästä.

Kuulen ja näen päivittäin työntekijöitäni, jotka flowssaan valmistavat lapsille materiaalia yhteen kivaan juttuun, minkä yhdessä lasten kanssa keksivät.

Kuulen ja näen musapedagogin vetämän ihanan jännittävän musapajan, missä lasten silmät loistavat vähintään yhtä kirkkaana kuin kesäkuinen aurinko.

Kuulen ja näen märkiä ja kuraisia työmiehiä ja prinsessoja, jotka uupuneina ja nälkäisinä pyytävät apua kuriksien riisumiseen aikuiselta, joka tarttuu hiekkaisin varusteisiin märkyyttä ja hiekkaa uhmaten.

Kuulen ja näen keltaliivien jonon, joka astelee reippaasti pikkureput selässään metsämörriretkelle, mukanaan koira-apulainen.

Siis niin paljon kaikkea ihanaa tapahtuu varhaiskasvatuksessa, että minua oikeasti harmittaa, mitä meille on tapahtumassa. Miksi tätä alaa parjataan ja annetaan isolle yleisölle ihan vääränlainen kuva. Kerrotaan, miten joku aamu lapsia ollut vastassa vain sijaisia. Sijaiset ovat lähtökohtaisesti ja oman kokemukseni mukaan myös ihmisiä  ja yrittävät tehdä parhaansa ja usein tekevätkin työnsä oikein hyvin. Minulla ainakin on sijaisia, jotka ovat oikein nohevia tyyppejä, joita kutsun mielelläni töihin tarvittaessa. Joskus toki on meilläkin ollut tilanteita, että sijaisia ei vain ole saatavilla. Tällöin olen kutsunut apuun kodinturvajoukot ja olenkin ison kiitoksen velkaa kaikille Priimin ja Punapaulan perheille, jotka ovat voineet vastata avunpyyntööni.

Tämä blogi on hyvä lopettaa lauseeseen: ”Leikki ei ole lasten työtä, vaan lapsen tapa olla olemassa. Leikki on meidän aikuisten työtä, siitä meille palkka maksetaan” (Veo A.Pääkkö)

Kesä, mikä ihana vuodenaika. Erityisesti varhaiskasvatuksessa kesäaika on hauska aika tehdä töitä. Siirtymät sisältä ulos ja takaisin sujuvat jouhevasti. Kesällä vaatteita on vähän ja ne ovat helppoja pukea ja riisua, myös lasten itse. Pienemmätkin piiperoiset vetävät shortsia ja tennaria jalkaan. Kesä on oikeastaan parasta aikaa lapsen pukemisharjoittelulle. Kesä on oiva aika myös opetella kuivaksi. Vaipat voi jättää surutta pois lapselta, jolla kuivaksiopettelu on ajankohtainen. Mikä sen jännempää kuin tehdä puskapisut. Ja vaikka ei ehtisi puskaankaan, ei paleltumisen vaaraa ole, vaikka pisu lirahtaisi pöksyyn. Kesäaika kannattaa siis hyödyntää erilaisten perustaitojen harjoitteluun. Toki puhdas lomailu ja rentoutuminen on se tärkein homma.

Kesä on myös aika maistella uusia tuoreita makuja. Mansikat, porkkanat, herneet, yrtit suoraan torilta houkuttavat lasta uusien makujen maailmaan. Ja varsinkin jos kasvikset on itse kasvatettuja, niin mikäpä sen maistuvampaa. Priimissä on tänä kesällä aloitettu panostamaan hedelmien ja kasvisten syöntiin ihan eri volyymilla kuin aiemmin. Nyt osastoissa on isot hedelmä- ja kasviskorit, joissa on vaihdellen tarjolla satokauden makuja. Banaania, omenaa, kurkkua, tomaattia, porkkanaa, paprikaa on tarjolla koko ajan. Lähtökohtana on, että opetellaan maistelemaan uusia makuja ja että suu tottuu erilaisiin koostumuksiin, mutta kuitenkin niin, että jokainen lapsi saa nauttia jotain tuorepalaa jokaisella aterialla. Jos se paprika ei nyt tänään maistu, niin tarjolla on aina sellaista mikä maistuu. Tästä voi joku olla eri mieltä kanssani, ja mielelläni otan vastaan vinkkejä ja vihjeitä. Mutta toistaiseksi näillä edetään.

Priimissä alkaa syksyllä uusi toimintakausi, mikä tuo mukanaan myös uuden toimintamallin koko taloon. Kevään kehittämispäivässä koko henkilökunta koulutettiin Rokkien ryhmässä jo toimineeseen toimintamalliin. Toimintamalli sai nimen RYTMIKÄS ARKI. Rytmikkäässä arjessa lapsella on joka päivä huolellisesti suunniteltu struktuuri, jossa toiminnan painopisteet on johdettu varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (Vasu). Toimintaa pyöritetään pajoissa, jotka ovat kaksi kertaa viikossa tapahtuva Musapaja, sekä Ikiliikkujan leikit, Pulinapaja ja Taidetouhut. Pajojen nimistä voi päätellä paljon, vaan ei kaikkea.

Musapajassa luonnollisesti musisoidaan; lauletaan, soitetaan ja opetellaan musiikillisia asioita. Musapajoilla harjoitellaan myös vuorovaikutustaitoja, ryhmässä toimimisen taitoja, kuuntelun taitoa sekä esiintymistaitoja.

Ikiliikkujan leikit voivat sisältää oikeastaan ihan mitä vaan lapsen kiinnostuksen kohteista lähtevää toimintaa, satujumpasta, metsämörreilyyn, pallopeleistä, kiipeilyyn. Ikiliikkujat myös usein tutkivat ja ihmettelevät maailmaa.

Pulinapajoissa lapset puhuvat, kertovat, satuilevat, tarinoivat, tutkivat, muistelevat sekä kuuntelevat. Paja voi olla mm. satuhetki, suujumppa tai sadutus.

Taidetouhuissa lapset pääsevät kokeilemaan erilaisia taiteen muotoja. Värittämiset, piirtämiset, maalaamiset, askartelut ja draama kuuluvat tähän pajaan.

Useimmiten toiminta kuitenkin läpäisee monta eri oppimisen aluetta.

Rytmikkään arjen lisäksi Priimissä aloittaa kolme uutta varhaiskasvastuksen opettajaa. Tarja luotsaa Pikku Priimiä, Maarit Poppeja ja Julia Rokkeja. Vanhoista tutuista, Ila ja Veera palaavat vauvalomilta työn ääreen.

Julialla on taustallaan pitkä tanssijan tie ja olemmekin suunnitelleet hyödyntää Julian osaamista Musapajoissa, Taidetouhuissa, Ikiliikkujan pajoissa. Saa nähdä millaisia projekteja näissä pajoissa syntyy…Näistä kuullaan myöhemmin.

Nyt lepäillään ja rentoudutaan kesälomalla. Uidaan, grillataan, retkeillään metsissä, soudellaan, ongitaan ja ollaan yhdessä läheisten kanssa. Syksyllä aloitellaan uusi toimintakausi ja odotellaan mitä se tuo tullessaan. Viime syksyn blogikirjoituksessa kirjoitin päiväkodin flunssakauden alkamisesta ja siitä, kuinka se kestää ja kestää. Onko korona tuonut tullessaan tähän jotain uutta, jää nähtäväksi. Voimassa olevien ohjeiden mukaan jos toimimme, eli jos pidämme hyvää huolta käsihygieniasta, emme tule yhtään oireisena/kipeinä päiväkotiin, yskimme oikein, luulen, että flunssakausi ei tänä vuonna alakaan 🙂 No, toivossa on hyvä elää!

Koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi Valtioneuvosto on
suosittanut, että lapset hoidetaan kotona, jos perheillä on
siihen mahdollisuus. Valtioneuvoston 18.3. julkaiseman
linjauksen mukaisesti palvelutuottajia suositellaan hyvittämään
varhaiskasvatuksen asiakasmaksu perheille lapsen
poissaoloajalta.
Kuopion kaupungin varhaiskasvatuspalvelut on tehnyt
linjauksen varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista ja
Musiikkipäiväkoti Priimi seuraa omissa linjauksissaan Kuopion
kaupunkia.
Asiakasmaksua ei peritä lapsen yhtäjaksoisen poissaolon
ajalta 23.3.–13.4.2020, jos poissaolosta on ilmoitettu
etukäteen viimeistään sunnuntaina 22.3.2020. Ilmoitus
tulee tehdä ensisijaisesti TinyAppin kautta. Myös
tekstiviesti oman ryhmän puhelimeen tai sähköposti
päiväkodinjohtajalle minna.muona@priimi.fi
sopivat ilmoittamiseen.
Asiakasmaksua ei myöskään peritä ajalta 18.–22.3.2020,
jos poissaolosta on ilmoitettu etukäteen ja poissaolo jatkuu
yhtäjaksoisena 13.4.2020 asti.
Musiikkimaksua ei peritä keneltäkään asiakkaalta 16.3-
13.4 väliseltä ajalta, koska musapajat on peruttu
koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi.
Muissa tilanteissa noudatetaan normaaleja
asiakasmaksukäytäntöjä: jos lapsi on koko kalenterikuukauden
poissa, peritään maksuna puolet hoitomaksusta tai jos lapsi on
sairauden vuoksi poissa yli 10 hoitopäivää kalenterikuukauden
aikana, ei sairausloman ajalta peritä hoitomaksua.

On ihanaa työskennellä unelmieni työpaikassa. Vaikka rakennus ja populaatio on suuri, silti kaikki on jotenkin pientä, suloista, tavallista. Semmoista rakastettavaa, mitä ilman ei osaisi enää olla.

Päiväkodin johtajana saan olla tekemisisssä päivittäin erilaisten aikuisten ja erilaisten lasten kanssa. Tuttu henkilöstö, jokainen omine ihastuttavine piirteineen ilahduttavat minua joka ikinen päivä. Samoin mukelot, jotka käyvät minua tervehtimässä aika ajoin, jos minusta ei ole vähään aikaan kuulunut mitään. Oman päiväkodin piällikkönä pääsen osalliseksi ihan omasta vapaasta halusta erilaisiin työtehtäviinkin. Kuivausrummusta pikkupyyhkeet viikkautuvat ilolla pienten tarpeisiin ja siinä samalla voin rauhassa suunnitella seuraavan viikon töitä. Kaksosten rattaat, jotka olivat vailla huoltoa, saivat renkaisiinsa ilmaa ja runkoonsa mutterin, jota ilman reissu Ikean lihapullille olisi varmaan jäänyt tekemättä.

Myös kyökin puolelta löytyy piällikölle puuhaa varsinaisen eli Ainon poissaollessa. Tänään perjantaina oli sellainen päivä, että Aino oli lomalla ja minä hääräilin tiskien kanssa. Tiskikoneen huristessa kuulin jotain omituista ääntä eteisestä. Kohta joukko pieniä merirosvon näköisiä ihmisiä hiipi luokseni. He etsivät aarretta. ”Aarre on iso ja pyöreä.” No yhdessä sitä siinä etsittiin, kunnes iso merirosvo paljasti, että aarre on pyöreä, joka tiskaa. Voi ei! Siis miten suloista! Myönsin sopivani aarteen kuvaukseen aika tarkkaan, joten lahjoitin piraateille piparkakut palkinnoksi. Myöhemmin tapasin samaisen piraattiporukan aarrejahdissa käytävällä. Voi niitä ilmeitä ja silmiä, kun kaikki ovat aikuisia myöten ihan täysillä juonessa mukana. Kaikki aarteet kuulemma löytyivät ja seikkailu päättyi onnellisesti.

On ihanaa työskennellä unelmien työpaikassa, jonne ovat tervetulleita myös vierailevat tähdet. Tänään perjantaina tähtenä toimi Niilo, 9-vuotias lapsenlapseni, joka halusi syyslomaviikolla tulla ”töihin” päiväkotiin. Niilo puuhasteli aamupäivän Rokkari-merirosvojen kanssa; luki lapsille kirjaa, etsi aarretta ja ulkoili heidän kanssaan. Lapsethan ovat vallan onnellisia kun ryhmässä käy vieraita, tuollaisia isoja poikia jotka leikkivät ja auttavat. Mutta onneksi myös työntekijät ovat suopeita vierailijoille ja ottavat mummin poikaset hommiin mukaan.

Päiväkodissamme on vieraillut itseasiassa todella paljon erilaisia ihmisiä. Eniten vierailijoita on tullut NEST-keskuksen (Network for Global Excellence on Upper Secondary Education and Training) kautta. Opettajat ja rehtorit mm. Walesista, Ruotsista ja Romaniasta ovat käyneet tutustumassa ja ihmettelemässä suomalaista varhaiskasvatuksen laatua ja erilaisuutta verrattuna omiin maihinsa. Myös osallistuminen musapajoihin on ollut vieraillemme ihmeellinen kokemus. Erityisesti loppurentouksen silittelyt ja paijailut ovat herättäneet kysymyksiä vieraissamme. Useimmissa paikoissa lapsia ei juurikaan kosketella! Ilmeisesti mee toot ja muut ovat aikaansaaneet sen, että lapsia ei uskalleta enää paijata ja silittää. Huoh! Priimissä paijaillaan.

Tällaisina päivinä, kun teen muuta kuin varsinaisia päiväkodin johtajan tehtäviä, ehdin myös kirjoittaa tätä blogia. Tämä onkin minun toinen blogitekstini ever. Lounasaika alkaa olla kohta ohi ja kärryjen kolina on minulle merkkinä palata pyöreäksi, joka tiskaa. Se on aika hyvä homma se!

Syksy on saapunut Priimillekin. Ja sen huomaa siitä, että joka nurkalla joku niiskuttaa ja pärskii. Vaikka virallisesti kai vielä elämme ns. termistä kesää, on kehomme jo valmistautumassa syksyyn ja talveen. Säätilojen vaihtelu aamun koleudesta iltapäivien auringonlämpimään haastaa myös vaatevalinnoissa. Joskus olet pukenut päällesi aivan liikaa ja joskus saat hytistä jopa sisällä teepaidassasi. Että mene ja tiedä… Tämä on suomalaisen ilmaston ihanan ärsyttävä ominaisuus, joka kuitenkin varmaan on enemmän ihana juttu.

Ns. flunssakausi kun päiväkodissa alkaa, ei sille loppua näy ennen ensi kesän alkua. Se on asia, jonka kanssa joudumme vaan elämään. Toki on asioita, joilla voimme pyrkiä estämään pöpöhyökkäykset. Käsien pesu on yksi ja varmaan tärkein ase pöpöjen karkotuksessa. Eikä mikään nopea hutaisu, vaan huolellinen, saippuan kanssa suoritettu rituaali, jossa jokainen sormi ja sormen välit hellitellään huolellisesti puhtaaksi. Eikä siinä vielä kaikki. Kädet täytyy myös huolellisesti kuivata. Niin, ja nämä hommat tulee tehdä aika monta kertaa päivässä, jotta pystymme aidosti taistelemaan näitä flunssa- ym. tartuntoja vastaan. Ja vaikka pesisit käsiäsi kuinka huolella ja usein, voit siltikin (ja hyvin todennäköisesti) saada mitä ilkeimmän ja sitkeimmän yskä-nuha-pöpön viikoiksi riesaksesi. Ja kun siitä pääset eroon, odottelee uusi jo nurkan takana. Että silleen…

No kuitenkin syksy on tuonut mukanaan muutakin kuin pöpöjä, nimittäin iloisia, oppimishaluisia ja energisiä lapsia. Kesäloma on tehnyt tehtävänsä ja lapset nauttivat taas arjen rutineista. Luulepa, että monessa perheessä arjesta ja rutiineista nauttivat myös vanhemmat 🙂 Eikä se ole huono asia laisinkaan. Tuttuna ja turvallisena toistuvat asiat luovat arkeen rauhaa ja rytmiä. ” Vanhojen” lasten kaveriksi Priimiin on saapunut tai saapumassa uusia pieniä ihmisiä, jotka äitiensä ja isiensä kanssa ovat tutustuneet päiväkotiarkeen ja rutiineihin ihan ensimmäistä kertaa. Erityisesti ihan pienimpien kohdalla päiväkodissa kuitenkin aloitellaan kodin tutuilla systeemeillä siihen saakka, kunnes lapsi on valmis pikkuhiljaa siirtymään yhteiseen rytmiin ja säveliin muiden ystävien kanssa. Useimmiten tähän pehmeään siirtymään menee aikaa muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Sanotaanko, että yleensä joulukuuhun mennessä pienten ryhmissä eletään jo harmoniassa ja sopusoinnussa.

Syksy on tuonut Priimiin myös uudet esikoululaiset, Triangelit, jotka ovat niin intopinkeinä uusien asioiden äärellä, että saman innostuksen soisi jatkuvan läpi vuoden ekaluokkaan, tokaluokkaan ja ihan lukioon ja ammattikoulutukseen saakka. Eskareitten tiedonhalu ja oppimisen ilo on ihailtavaa. Mutta totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että tiedonhalu ja oppimisen ilo ei koske vain esikoululaisia vaan ihan kaikkia mukeloita. Oppimiskokemukset ja onnistumiset näyttäytyvät eri ikäisten ryhmissä eritavoin. Pienimmät iloitsevat siitä ensimmisestä pisusta pottaan tai siitä ensimmäisestä nuppipalapelin palasesta, joka loksahtaa oikeaan paikkaan, kolmivuotias on ylpeä omatoimisuudestaan, kun saa riisuttua itsensä lähes alasti juuri, kun ollaan lähdössä ulos tai kun viisivuotias löytää perin omituisen ötökän, jota voi tutkia suurennuslasilla ja tehdä ötökkäanalyysejä. Elämä täällä on yhtä uuden oppimista. Ja koristeena kaiken päällä on oma oppiminen. Itsekin ”vanhana kehäraakkina” opin joka päivä jotain uutta, niin lapsilta kuin työntekijöiltänikin. Lapset pitävät huolen, ettei yksikään päivä ole samanlainen ja työntekijät taas pitävät minut ajan tasalla kaikesta, mitä nuorten aikuisten elämään kuuluu tänä päivänä vuonna 2019.

Nuhasta lähdettiin liikkeelle ja päästiin siihen, että joka päivä omina itsenämme elämme yhteistä elämää täällä Priimissä, sulassa sovussa, harmoniassa pieniä riitasointuja unohtamatta.